Se on hassua miten omat teokset muuttuvat ajan myötä. Harva teksti merkitsee minulle nyt samaa kuin kirjoitushetkenä. Kieliasu tuntuu muuttuvan, painotukset vaihtavan paikkaa ja toisinaan jopa tarina katoaa. Niin myös piirrustukset. Yhtäkkiä näkee jonkun kasvojen ilmeessä jotakin merkillistä, toinen näyttää maalauksessaan kuolleelta. Parhaimpia töitäni ovat ne, jotka tänään muistattavat siitä mitä olin juuri ne tehdessäni. Se tarkoittaa, että niillä on merkitys.

No niin, tarpeeksi wnbluovuudestani. Minä näin kerran ohimennen pätkän jostain aasialaisesta taideleffasta. Siinä oli toistuva kohtaus, jos muitan oikein, siinä oli joku henkilö alttarilla, (pöytämäisen rakennelman päällä selällään) sitten kuva pieneni ja muuttui toiseksi. Se tuntui aivan älyttömältä, se leffa, siltä osalta kun sen näin, mutta jäi pieni mielenkiinto silti. Ei siinä tuntunut mitään ideaa olevan, mutta ehkä joku merkitys niillä asioilla olisi, jos katsoisi elokuvan kokonaan pohdinnalla. Elijos joku tunnistaa tuosta ko. elokuvan (useamman kerran Canalilla pyörinyt) niin voi ilmoittaa nimen :D:D Tuskin.

Ainoa hyvä ja toimiva nk. taideleffa jonka olen nähnyt on Lost in Translation. Kaunis tarina, ja päähenkilöjen roolitukset ihan nappiin. Se leffa iski, suosittelen muillekin. Kill Billit ei omalla kohdalla oikein toimineet, mutta ymmärrän kyllä hyvin miksi kiehtovat muita.

Jotenkin on nyt sellainen fiilis, että jauhan puutaheinää koska on tylsää. Joten hyvää yötä nyt vain, tämä katoaa tästä jonnekin puhumasta itsestään kolmannessa persoonassa -.-'