Yep. Aloitin totaalisen kevätinventaarion ruokakaapeillemme. Vähintään yhtä mielenkiintoista, kuin tehdä tutkimusretki vasta löytyneelle saarelle. Ja varmasti myös yhtä pelottavaa. No, heitin pois kaiken, joka ei vielä juossut itse karkuun. Mahtavin löytö oli kaakaojauhe, joka meni vanhaksi samana vuonna kuin minä synnyin. No selvisipä se minun edellinen elämäni. Vau, minun on täytynyt olla yksi helvetinmoinen kaakaojauhepussi, kun olen päätynyt ihmiseksi. Jotain TODELLA pahaa minun on siis täytynyt tehdä.
  No, mauste- ja ruokakaapista joka tapauksessa lähti n. 80 % kamaa ulos molemmista. Puolta siistimpää. Yksi keittiökomero jäljellä, ja sitten lopullinen puunaus. Ajattelin jättää oman huoneeni kevätsiivouksessa viimeiseksi, koska se on helpoin hoitaa. Nojoo, teki pahaa palauttaa kodinkoneet sellaisinaan takaisin kaappiin, viiden sentin pölykerroksessa, mutta jos hyvä tuuri käy, ne oppivat avaamaan itse oven, enkä tämän illan jälkeen näe niitä ikinä (jipii!). Joka tapauksessa pahin homma on takana, ehkä joku 2-3 kauppakassillista meni kamaa pois. Jotenkin turhauttavaa, mutta ainakin se on tehty.

Jimmy on iskenyt silmänsä pari vuotta nuorempaan. Da. Sehän on vasta lapsi?! No ehkä se on vain tämä kevät. Saas nähdä, no ainakin on jotain silmäniloa.

Prioriteetit ovat hiukkasen sotkussa juuri nyt, kun ei oikein tiedä mitä haluaa tai että haluaako. Enkä tiedä, mistä tämä siivousinto on iskenyt, joka tapauksessa vietin eilen puoli yhteen yöllä aikaa siivoten vessaa ja keittiötä. Ja törmäsin vessassa hämähäkkiin, mutta ajattelin, että jos joku on siihen asti selvinnyt elossa asunnossamme, on se siinä tapauksessa sen verran sisukas, että ansaitsee elämänsä. Tosin olisihan sen voinut uloskin viedä, mutta logiikka ei toiminut.

Ja vessan lavuaari on ruostumassa irti. Rempan tarpeessa? Luultavasti.

Jotenkin tuntuu oudolta, kun koulussa on kaikki tärkeimmät hommat ohi, enää vajaa 2 kk, ja peruskoulu on pulkassa. Tuli sellainen vau-experience, kun totesin, että olisin hyvin voinut repäistä ja käydä kaksoistutkinnon. Autokorin korjaajaksi. Sen jälkeen välivuosi tehden töitä ja kirjoittaessa lisää lukiossa, sitten opiskelemaan. Se olisi ollut melkein täydellinen suunnitelma, mutta olin tyhmä, enkä ajatellut tarpeeksi pitkälle. Enää sille ei mahda mitään. Jos oikein muistan, sinne autokorinkorjaajaksi ei ihan helpolla jälkeen päin haeta.

Whatev, ei ole pitkään ikaan tullut kirjoitettua ja tässähän sitä asiaa sitten tulikin.

Ihanaa, matematiikan viimeinen kurssi alkoi, tätä on odotettukin. Viime jaksossa ei ollut, ja logiikka tuntui hapertuvan sen kaksikuukautisen aikana.

Elämä hymyilee juuri tänään. Sain meine beste freundins syntypäivälahjan valmiiksi, jeejee ;D