Liikenteen ohjaaminen sivuteiden kautta saa pienenkin kylän vaikuttamaan ruuhkaiselta. Onnettomuudet keräävät väkisinkin yleisöä, tehokkaammin kuin partiolaisten kevätnäytelmä. Kiitos aktiivisesta osallistumisesta, rakkaat katsojat.

Tosiaan, tänään oli kylällä sattunut tulipalo eräässä pienessä kerrostalossa. Kävimme ystäväni kanssa kävelemässä paikan ohi, ja sain kiskoa hänet hihasta mukaani, kun meinasi stopata tapahtuma paikalle. Miksi ihmeessä? Mielestäni se on nöyryyttävää, kun toisten kotien tuhoa vahditaan kuin haaskalinnut raatoa. Myös muutama lapsiperhe oli eksynyt paikalle, isä seisoi kolmen alle kouluikäisen lapsen kanssa tien toisella puolella seurailemassa palomiesten toimintaa. Väkisinkin alkaa miettimään, että kannattaako lapselle opettaa, että juuri se on siinä tilanteessa merkittävää. Palomiehet, poliisit ja hoitajat. Ylipäänsä se talon ympärille katsomo laittoi miettimään. Sirkushuveja ihmisille. Kiittäkää sunnuntai-iltapäivän ilmaisviihteestä.

Kavereiden kanssa tuli vietettyä ihana viikonloppu. Perjantaista asti nyt sunnuntai-iltaan. Lauantaina olin ystäväni luona yötä pitkästä aikaa, kiertelimme keskustaa illalla ja teimme ei-mitään.

Ostin itselleni ihanan vihreän mekon, 25 €. Se on sellainen kauniin tyttömäinen vaate, jollaisia minulla ei mitenkään liikaa olekaan. Pidän siitä kovasti. Elämä hymyilee vaihteeksi. M-asia on ainut joka vaivaa. En edes tiedä miksi. Sellaisista pitäisi päästä yli. Olen ennenkin päässyt. Ehkä.

Pitäisi vain osata antaa asioiden olla tai olla olematta.