Luin eräästä blogista äskettäin hyvin mielenkiintoisen ja osittain paikkansa pitävän stereotypian naisen kilpailusta. Juttu meni jotenkin näin: naisen silmissä miehen pisteet nousevat, kun tätä tavoittelevat muut naiset. Eli mitä useampi nainen ko. miestä jahtaa, sen haluttavammaksi miehen pitäisi muuttua esimerkiksi nyt minun silmissäni. Ja lopputulos on se, että miehen kanssa päädytään jatkoille.

Näinhän homma ei etenisi omalla kohdallani. Myönnän kyllä sen, että se nostaa itsetuntoa, jos saa paljon tavoitellun miehen huomion itseensä. Mutta siihen se jääkin. Mikään ei ole sen nautinnollisempaa, kuin se, että saa hieman korkeampitasoisen, hyvin yrittelijään pelimiehen huomion varastettua, ja jättää miehen sitten kuin nallin kalliolle. Sorry guys, but that's how it goes. Itse en arvosta miestä, jonka olen huomannut tyytyvän minuun, vaan useimmiten katson heitä jyrkästi alaspäin. Ellei sitten kyseinen henkilö ole jo ehtinyt hurmata älyllään. Silloinkin jää luultavimmin mielenkiintoiseen keskusteluun.

Eli kyllä, nautin ihmisillä pelaamisesta jollain tapaa. Siis silloin, kun todellista kiinnostusta ei ole taustalla. Saattaa olla jotenkin julmaa, mutta joka tapauksessa.

Rupesi vain ärsyttämään, kun kyseinen blogi loistavine teksteineen oli sitten tuputettu täyteen naisanalyysiä, vaikka kirjoittaja ei ymmärrä syvintä pohjaa naisten välisestä mieskilpailusta. Kun haetaan seuraa korkeammalta, se nostaa itsetuntoa, ja piristää mukavasti. On sitten sattumaa, jos jutusta tulee kestävä. Ei siinä pyritä samaan kavereita kateellisiksi, paitsi ehkä leikki/pelimielessä.