Äh, minun pitäisi lakkauttaa ajatteluelimeni. Eli tarkoitan tosiaan siis aivojani, kaikista oletettavista harhaluuloista huolimatta (vinkvink). Yksinkertaisesti ajattelen liikaa, ja pää on pahemmassa solmussa kuin köydet sudenpentuleirillä. En yksinkertaisesti osaa päättää, että mitä haluan. Tahtoisin todella asioihin jotain selvyyttä, varsinkin nyt itseäni toistaen, (sittenkin) äkkiä selvyyttä M tilanteeseen, vaikka vasta hetki sitten olin toista mieltä. Mitähän siitäkin tyypistä tahdon, en tiedä enkä tiedä haluanko tietää. Miten päin tahansa asian laittaa, tunnen itseni ihan yhtä typeräksi ja avuttomaksi. Eli ongelma ei ole se, että mitä teen koko asian suhteen vaan se, että mitä haluan tehdä, vai haluanko sittenkin olla tekemättä.

Eikö asiat voisi olla edes ihan hiukkasen yksinkertaisia? Jostain syystä minä osaan tehdä ihan kaikesta ongelman. Olen kai vain ahne. Sitä sen täytyy olla, tahdon kaiken samaa aikaa, ja sehän ei tietenkään ole mahdollista. Typerää asian vatvominenkin on, mutta en mahda sille mitään, kun homma rassaa kovin.

Jos viikon päästä jauhan vielä samasta aiheesta, lupaan itselleni että kokoan itseni ja laitan homman järjestykseen. Ehkä. Toivottavasti.

Nojuu, teinpä oman kategoriansa ongelmilleni. Pitäisi ehkä mennä nukkumaan. Tai ehkäpä katsoisin ensin CSI:n. Tyhmä lähetysaika noilla uusinnoilla, mutta minkäs teet.

Salut, mon ami!