Jimmy pääsi viikonloppuna suutelemaan erästä ystävätärtään, ja päätyi valitellen siihen, että ei tuntunut missään. Kokemus oli sekin, ja ei nyt mikään huonokaan suudelma. Se on kuitenkin omistuista, koska jotenkin olen aina uskonut johonkin suudelman elämää suurempaan voimaan, joka pysäyttää veret, oli kumppani kuka tahansa ei-vastenmielinen. Hassuinta tässä kaikessa on niin, että Jimmy on katoavan hetken uskonut olleensa ihastunutkin tähän ms. S:ään. S on jotenkin uskomaton ihminen - jos kyseessä olisi miessukupuolen edustaja, karttaisin viimeiseen asti. Kaunis, fiksu, kiltti, mukava, melko miellyttämishaluinen, mutta kuitenkin todella järkevä ja omanarvon tunteva ihminen. Eettiset arvot kohdillaan. Eli oikeastaan juuri sellainen, johon antaisin itselleni luvan rakastua, jos hänellä olisi vastaavia tunteita, ja jos se suudelma olisi tuntunut merkitsevän edes vähän jotakin.

No, keskustelimme siinä kuitenkin illan aikana hieman erilaisista suutelutyyleistä ja siitä, kuinka kummallisia mieltymyksiä joillakin voi olla. Emme kuitenkaan päässeet loppupeleissä keskustelussa puusta pitkään. Myös mietimme sitä, miksi naiset leimataan ihmissuhteissa niiksi, jotka ripustautuvat ja ovat liikkeissään liian nopeita - ja että pieninkin asia merkitsisi naisille liikaa. Näistä meillä kaikilla oli kuitenkin vastakkaisia kokemuksia. Kuinka moni poika onkaan olettanut päässeensä poikaystävän paikalle ensisuudelman jälkeen? Kuinka monta kertaa poika ei ole ymmärtänyt lausetta "Mä en ole varma tahdonko jatkaa" tai "En kyllä ole kiinnostunut muuten kuin kaverina"? Toisinaan ne tärkeimmät lausahdukset sivuutetaan, ja seuraavaksi kännykkä piippaa tekstivietiä "lähdetkö kahville tai leffaan, mä tarjoan!" Ja seuraavaksi itketään, kuin nainen on johtanut harhaan jne., jos erehtyy vastaamaan myöntävästi kutsuun. Onko asia nyt tosiaan sitten niin, että kutsuihin, joissa herrashenkilö lupautuu maksamaan, täytyy vastata ei kiitos? Eikö tosiaan riittänyt, että sanoi, ettei ole kiinnostunut?

Joskus ihmetyttää, miksi ylipäänsä parisuhteita pitää vatvoa niin paljon. Eikö asioiden vain voi antaa mennä omalla painollaan? En muista, milloin olisin viimeksi kirjoittanut näin monta kysymysmerkkiä blogitekstiini.

Mr. V otti yhteyttä, tapaamme ehkä vielä tässä lomalla. Ystävinä. (?)