Näin kaunis kevät oli viimeksi silloin, kun jo siskoni syntymäpäivillä valkovuokot kukoistivat parhaimmillaan.

Huomasin tänään taas kevään vaikutuksen, eli ihmisten lähes tungettelevat katseet, kun istuin kahvilla vanhalla Essolla. Päätin antaa mennä kevään piikkiin, tällä hetkellä en jaksa välittää. Yleensä säihkädän ihmisten katseita. Ne saa tuntemaan itseni epävarmaksi. Enkä pidä siitä.

Eilen ei ollut mitään kirjoitettavaa, joten jäi väliin. Ei tänäänkään mitään kummempaa ole mutta kirjoittelen kuitenkin. Sain pitkästä aikaa runojakin kirjoitettua (jes) ja toki ovat luettavissakin, pienenä mainontaa nyt: http://www.rakkausrunot.fi/runoilija.php?runid=26256&lue=1

Mutta kaiken kaikkiaan on tähän asti ollut onnistunut päivä. Illalla pikatreffit hampurilaisten ääressä ystäväni kanssa, jota en ihan kahden kesken olekaan tavannut hetkeen kunnolla.

Jimmy on ihastunut, aivan mahtava tämä tunne :) Nautinpa siitä, kun kerran voin. Tätä tunnetta on jaksettu odottaa jo useamman vuoden. Tuntee itsensä ihan pikkutytöksi, eikä ihme sinänsä, kun sellainenhan melkein vielä olenkin.

Miten voikaan olla näin kevättä rinnassa, en ole oikein koskaan kunnolla uskonut sitä sanontaa.

Näin Mn ohimennen tänään. Diudiu :)

Kevätlempeä:
http://www.kiroilevasiili.fi/vanhatsarjikset.php?strip=38