Jimmy have an idea. She thinks there might not be such a thing at all. It would not even make any sence. So they say Jimmy is just too cynical. That she doubts. Still she does believe in something - she believes in great, huge, perfect passion.

Noniin, Jimmy melkein lakkasi kirjoittamasta, mutta palasi lopulta tietokoneen ääreen miettimättä sitä, tuleeko kukaan lukemaan näitä tekstejä koskaan. Ei? Hyvä. Kyllä? Jim olisi iloinen.

Maailma on todella herättänyt mielessäni kysymyksen: mitä ihmettä se rakkaus muka on? Sitä, että löydetään ihminen, jonka kanssa tahtoo viettää koko elämänsä? Jakaa ilot, surut, onnen ja kokemukset. Hyvä näin, sitten Jimmy saa laskettua itselleen... no, ainakin 3 Tosi Rakkautta. Kuinkas ollakkaan, kaikki ovat naisia. Minulla on siis rinnallani elämän suuria rakkauksia, osa ala-asteen ensimmäisiltä luokilta, osa yläasteelta ja niin edelleen. No mutta, entä intohimo? Niitä tottakai löytyy. Ensimmäisenä kirjoittaminen, piirtäminen ja once-in-the-lifetime kokemukset. The greatest passion koettiin viisitoistakesäisenä ja päästettiin karkuun. (Tyypillistä?)

Miten ihmeessä naiset löytävät sen koko paketin? Missä on mies, jota todella voisi himoita, mutta jota voisi samalla kunnioittaa? Joku sellainen siis, joka ei olisi kusipää. Jimmyllä on ollut kuitenkin taipumusta niihin. Ainakin ajatusten tasolla.

En tosin pidä siitä, miten ihmiset muuttuvat kohdattuaan Rakkauden. Eräs ystävistäni on vähän kuin minä, saalistaja. Ei siis negatiiviseen sävyyn Manizer, vaan puhtaasti, syvimmältä olemukseltaan juureton, nuori nainen, joka ei osaa rakastua. Mitä meille on tässä maailmassa? Toinen ystäväni taas on miesmaultaan hiukan omituinen - kaikki poikaystävät upeita tyyppejä, siinä en väitä vastaan - mutta kokonaisuudessaan mieltymys on melko tavallinen. Kuten voi odottaa, hänellä on myös parisuhdelinjalla eniten kokemusta.

Jim tahtoo todella tietää, onko maailmalla vielä jotain tarjottavaa. Hän ehkäpä tapaa jonkin ajan päästä erään miespuolisen ystävänsä, jonka kanssa oli vipinää, kun tutustuivat. Hah, tunnen kyllä itseni tällä hetkellä varsin kyyniseksi, täytyy ehkä myöntää. Pidän enemmän sanasta realisti. Tosin se en, totta tosiaan, varmasti ole.